Kalenteri

Tammikuu 2010
MaTiKeToPeLaSu
 << < > >>
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Ilmoitus

Ketkä ovat paikalla?

Jäsen: 0
Vieras: 1

rss Syndikointi

Helmi012009

Sohaisu ampiaispesään!
Tein viime tiistaina (27.1.) eli viisi päivää sitten harkitun sohaisun ampiaispesään.

Kyse oli Jussi Halla-Ahon pitämästä nettisivustosta, Homma-foorumista. Se löytynee osoitteesta www.halla-aho.com/scripta.

Foorumin yhteydessä on Jussi Halla-Ahon, siis tuoreen helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun kotisivut ja hänen luomansa vilkas keskustelusivusto. Homma-foorumissa on mm. Tupa, Salonki, Peräkammari -nimisiä teemaryhmiä, joissa kuka tahansa voi käydä esillä oleviin teemoihin liittyvää keskustelua. Suurin osa aiheesta liittyy maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin, monikulttuurisuuteen ja ylipäätään ulkomaalaiskysymyksiin.

Provokaatio?
Heitin sivustolle kirjoitukseni "Entä jos maahanmuuttajat ovat Suomen väestönkehityksen pelastusrengas?". Todistelin kirjoituksessa, että Suomen tulevan väestö- ja aluekehityksen näkökulmasta maahanmuutto tulee olemaan yhä keskeisemmässä roolissa ja että monen kunnan väestökasvu perustuu vain ja ainoastaan lisääntyneeseen maahanmuuttoon. Keräsin väitteideni tueksi tilastoja 2000-luvun kehityksestä koko maan osalta ja kuntien osalta.

Tiesin, että aihe on provokatiivinen kyseiseen ympäristöön ja lähestyy keskustelua täysin vastakkaisesta näkökulmasta kuin sivuston yleinen henki. Laitoin lisäksi, kaiken uhalla, mutta vakaalla tarkoituksella oman nimeni ja yhteystietoni. Typerää, ehkä, mutta halusin samalla kokeilla missä menee asiallisen ja asiattoman keskustelun rajat.

Vastausten vyöry
Pistin kirjoitukseni Tupa -nimiseen foorumiin tiistaina (27.1) iltapäivällä klo 15.00 maissa. Kirjoitukseen tuli välittömästi vastauksia. Iltaan mennessä oli kertynyt jo toistakymmentä vastausta ja kirjoitusta oli luettu noin 200-250 lukukertaa. Sivuston ylläpitäjän toimesta keskustelu siirrettiin toiselle Salonki -foorumiin, joka soveltui paremmin keskustelun luonteeseen. Koska olin esitellyt yhteystietoni avoimesti, sain myös kommentteja nettisivuilleni ja suoraan sähköpostiin.

Nyt sunnuntaina 1.2 eli viisi päivää kirjoituksen jälkeen, on sohaisuun tullut 62 vastausta ja kirjoitusta on luettu 1569 lukukertaa. Osa vastauksista on omalla nimellä, mutta suurin osa nimimerkillä. Muutama on ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä nimellään sähköpostin kautta.

Kaikesta huolimatta vastaanotto yllätti -positiivisessa mielessä!

Miksi näin? Ensimmäiseksi keskustelun vilkkaus ja näkökulminen monipuolisuus on arvo sinänsä. Toki keskustelun taso on, kuten arvata saattaa, ollut tuomitsevaa ja näkökulmani vastaista, mutta se ei ole hyvässä keskustelussa pääasia. Mielipide-eroista huolimatta useat vastaukset ovat olleet perusteellisia ja argumentoituja. Osa on jopa perustellut vastauksensa lähdekriittisesti. Lisäksi useat vastaajat ovat tuoneet esiin uusia lähteitä ja nettilinkkejä mm. tilastoista omien väitteidensä tueksi. Tämä vie keskustelua eteenpäin!

Toiseksi tulin itse vakuuttuneeksi, että maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajia koskeva kritiikki kannattaa ottaa vakavasti eikä missään nimessä leimata oikopäätä rasistiseksi ja höyrähtäneiden aivopieruiksi. Julkisuudessa on esimerkiksi perussuomalaisia leimattu ja kategorisoitu aivan liikaa muutamien onnettomien ylilyöntien ja käsittämättömien mielipiteiden vuoksi, mutta se ei ole välttämättä koko totuus.

Halla-Ahon sivustolla esiintyy niin omalla nimellä kuin oletettavasti nimettöminä kannattajina runsaasti maahanmuuttokriittisiä perussuomalaisia, mutta keskustelua ei kannattaisi tämän vuoksi oikopäätä tuomita. Ymmärrän itse hieman paremmin, mistä perussuomalaisten nouseva kannatus kumpuaa.

Kolmanneksi Homma-foorumi on oiva osoitus hyvästä, keskustelevasta ja vuorovaikuttaisesta nettisivustosta. Kävijöitä ja kirjautuneita jäseniä on runsaasti huolimatta siitä, että keskustelun teemat ovat rajallisella alueella. Sivusto on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla kannatta toimiva sivusto luoda.

Vihreät vastapoolina
Vihreät esiintyvät sivustolla kaiken pahan alkuna ja juurena. Kaikista puolueista juuri vihreät nähdään kritiikin keskeisimpiänä kohteena ja selkeänä vastapoolina suhteessa heidän näkökulmiin ja ajatuksiin. Sivustolta löytyy omat keskustelunsa vihreiden ympäriltä.

Juuri tästä syystä mielestäni vihreiden ja vihreää arvomaailmaa edustavien kannattaa esiintyä halla-ahojen yms. kaltaisia arvoja edustavien sivustoilla. Me vihreät pidämme edustamiamme arvoja, kuten monikulttuurisuutta, suvaitsevaisuutta, kansainvälisyyttä jne. lähtökohtaisesti kaiken hyvän mittana, mutta täysin vastakkaiset hyvin argumentoidut näkökulmat tuovat samaan asiaan syvyyttä.

Paras argumentti ei välttämättä näissä keskusteluissa voita, mutta on tärkeää tuoda esiin toisenlaisia näkökulmia ja samalla perehtyä "vastustajien" arvomaailmaan perustaan. Tutustukaa ihmeessä halla-ahojen ja hänen hengenheimolaistensa sivustoihin, mutta sen jälkeen kannattaa toimia sanan säilällä!

Admin · 196 lukukertaa · 7 kommenttia
Tammi262009

Maahanmuutosta väestönkehityksen pelastusrengas
Suomen väkiluvun on ennustettu kääntyvän laskuun 2020-luvulla. Kun syntyvyys alenee ja kuolleisuus kasvaa, on yhtälöä vaikea ja jopa käytännössä mahdoton kääntää ilman tekijää X.

Tekijä X
Tämä mystinen tekijä X on tässä tapauksessa maahanmuutto. Maahanmuuttoa ei ole tarvinnut aikaisemmin huomioida laskelmissa, ennustuksissa, skenaarioissa, kun sen merkitys on ollut hyvin rajallinen, etten sanoisi jopa marginaalinen.

Toisin on nyt 2000-luvulla. Tilanne on muuttunut, ja nopeasti. Lintukotomme ei sijaitse enää suojassa maailman tuulilta metsän syvyydessä. 

Olemme tottuneet ja oppineet siihen pitkällä aikavälillä, että Suomesta on aina lähdetty pois. Suomi oli 1800-luvulta 1990-luvun vaihteeseen asti siirtolaisia luovuttava maa. Kultaa lähdettiin vuolemaan merten takaa. Aikakaudesta ja maailmantilanteesta riippuen vetovoimaisia olivat Yhdysvallat, Kanada, Neuvosto-Karjala, Australia, Uusi-Seelanti, Ruotsi, Saksa ja monet muut maat.  

Maahanmuutosta pelastusrengas
Toisin on nyt? Tilastokeskuksen tuoreen väestöennakkotilaston mukaan Suomen väkiluku oli joulukuun lopussa 5 325 208 asukasta. V
äkiluku kasvoi 24 700 henkilöllä vuonna 2008.  Suurin kiitos, ansio väestönlisäyksestä kuuluu lisääntyneelle maahanmuutolle.

Maahanmuuttoja oli 14 200 enemmän kuin lähtöjä. Mikä tärkeintä, kehitys on jatkunut samankaltaisena pidempään: Suomi on saanut muuttovoittoa maahanmuutosta keskimäärin 7 000 henkilöä vuodessa koko 2000-luvuan ajan.

Minkä tahansa valtion väkiluvun kääntyminen laskuun on aina vakava asia. Suomen kaltaisten vähäväkisten kansakuntien kannalta tilanne vielä ylikorostuu. Kyse on jollain aikavälillä, ei enempää ja vähempää kuin kansallisesta olemassaolosta. Lasku on aina hälyttävä ja huolestuttava rajapyykki, johon jokainen kansakunta tai yhteisö reagoi tavalla tai toisella.

2000-alun väestönkehityksen johtopäätös on selkeä:  maahanmuuttajista tai uussuomalaisista on hyvää vauhtia tulossa Suomen väestönkehityksen keskeinen turvaaja, pelastusrengas. Tämä saattaa aiheuttaa monen osalta ylimääräistä nikotusta tai asennevaikeuksia, mutta se on tilastollinen fakta.


Historiallinen käänne
Suomen osalta on kyse historiallisesta käänteestä.  Käännekohta on tapahtunut Euroopan unioniin liittymisen jälkeen, ja kenties sen myötävaikutuksella.

Kuka olisi uskonut vain muutama vuosikymmen sitten, että Suomi saa 2000-luvulla muuttovoittoa niin kolmansien kuin EU-maiden kansalaisista? Suomi on nimittäin saanut 2000-luvulla joka ainoana vuotena muuttovoittoa EU:n kansalaisista. Kyse ei ole ihan pienestä ja merkityksettömästä asiasta.

Yhdeksän kymmenestä kunnasta maahanmuuttovoittoisia
Entä miten tilanne näkyy kuntatasolla? Usealla kunnalle maahanmuutosta muodostuu keskeinen väestönkehityksen ankkuri. Enemmän kuin joka toisessa kunnassa (240) väki vähentyi vuosina 2000-2007 (Suomessa oli 415 kuntaa vuoden 2008 alussa).

Väkiluvun laskun keskeisimmät syyt liittyivät luonnollisen väestönlisäyksen negatiivisuuteen ja/tai muuttotappioihin maan sisäisestä muuttoliikkeestä.
Nettosiirtolaisuuden (=maahan- ja maastamuuton välinen erotus) osalta tilanne on kokonaan toinen. Yhdeksän kymmenestä kunnasta eli 385 kuntaa 415:sta sai muuttovoittoa ulkomaalaisperäisestä väestöstä!

Toki alhainen lähtötaso selittää muuttovoittoisten kuntien suurta määrää. Totta lienee, että useassa kunnassa kyse on vain yksittäisistä tai kymmenistä henkilöistä. Olennaista on, että muutos on käynnistynyt ja se tulee olemaan käynnissä.

2000-luvun alun kehityksen perusteella on päivänselvää, että useassa kunnassa nettosiirtolaisuus tulee jatkossa olemaan ainoa väestönkehityksen laskua vaimentava tai tasapainottava tekijä. Tämä tekijä korostuu entisestään tulevina vuosina.

Iso kysymys kuuluu, miten kunnat ovat varautuneet tähän muutokseen taloudellisesti, sosiaalisesti ja ennen muuta henkisesti? Suuret kaupungit ovat toki tehneet maahanmuuttopoliittisia ohjelmia, palkanneet maahanmuuuttokoordinaattoreja, käynnistäneet projekteja yms.., mutta entä kaikki pienet ja keskisuuret kunnat ympäri maata? Kuinka moni kunta on asenteellisesti valmistautunut siihen, että ainoa kunnan väkiluvun laskua pehmentävä tekijä ovat maahanmuuttajat? Entä miten tavalliset kuntalaiset hyväksyvät ja ymmärtävät tämän muutoksen?

Määrälliset voittajat
Suomi sai kaikkiaan noin 59 000 henkilöä muuttovoittoa ulkomaalaisperäisestä väestöstä vuosina 2000-2007. Määrällisesti suurimpia voittajia olivat Helsinki (12 356), Espoo (3 752), Tampere (3 264), Vantaa (3 092), Turku (2 806) ja Vaasa (1 714).

Yli tuhannen henkilön muuttovoittoihin pääsivät lisäksi Kotka, Lahti, Jyväskylä ja Oulu. Porin sijoitus (+ 503) oli 18. kaikkien suomalaisten kuntien joukossa. Ovatko nämä luvut suuria vai pieniä? Mitä luvuista voi ylipäätään päätellä?

Maahanmuuton merkitys väestönkehitykseen tulee parhaiten esiin, kun vertaa kunnan kokonaisväkiluvun muutosta ja maahanmuuton määrää toisiinsa vuosina 2000-2007.

TOP 20 –kunnissa (eniten määrällistä muuttovoittoa ulkomaalaisperäisestä väestöstä) muutos tulee hyvin esiin. Kotkassa, Mikkelissä, Kajaanissa ja Kouvolassa kaupunkien väkiluku on laskenut vuosina 2000-2007, mutta ne ovat samanaikaisesti saaneet muuttovoittoa maahanmuutosta. Maahanmuutto on em. kunnissa kirjaimellisesti väestönkehityksen pelastusrengas.

Turussa, Vaasassa ja Porissa maahanmuuttajien muuttovoitto ylittää väkiluvun kokonaismuutoksen vuosina 2000-2007. Toisin sanoen em. kaupunkien väkiluvun kasvu perustuu vain ja ainoastaan ulkomaalaisperäiseen väestöön. Samankaltainen tilanne on myös Helsingissä. Pääkaupungin väkiluvun kasvusta noin 95 prosenttia selittyy maahanmuutolla vuosina 2000-2007.

Maahanmuuton merkitys on erittäin korkea (yli 50 % väestönlisäyksestä) lisäksi Lappeenrannassa, Lahdessa, Salossa ja Joensuussa.

Sen sijaan Espoossa, Tampereella, Vantaalla, Oulussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa maahanmuuton vaikutus väestönlisäykseen on maltillinen. Näiden kuntien kohdalla väestönkehityksen kaikki osatekijät (luonnollinen väestönlisäys, maan sisäinen muuttoliike ja nettosiirtolaisuus) ovat hyvässä tasapainossa.

Suhteelliset voittajat
385 kuntaa, kuten sanottua, sai ulkomaalaisperäisestä väestöstä muuttovoittoa vuosina 2000-2007. Entä missä kunnissa maahanmuuton vaikutus väestönkehitykseen on suhteellisesti korkein? Tämä saadaan esiin vertaamalla nettosiirtolaisuuden yhteismäärää väestön keskiväkilukuun. Tulokset poikkeavat luonnollisesti varsin paljon määrällisestä vertailusta, jossa suuret kaupungit tulevat kokonsa puolesta esiin.

Suhteellisesti maahanmuuton vaikutus on suurinta Ahvenanmaan pienissä kunnissa. Kärjessä ovat Brändö, Eckerö, Sottunga ja Vårdö. Näiden jälkeen tulevat mm. Korsnäs, Punkalaidun, Siikajoki, Joutseno, Föglö, Närpiö ja Vaasa.

Mistä kertoo se, että ruotsinkieliset kunnat ovat yliedustettuja tällä listalla?

Suurista kaupungeista sijalta 11. löytyy Vaasa, sijalta 15. Kotka ja Salo sekä sijalta 20. Kajaani.

Admin · 158 lukukertaa · 1 kommentti
Tammi192009

Tehoton, vieras, itseriittoinen ja epädemokraattinen
Otsikon neljä adjektiivia tiivistävät suomalaisten asenteen Euroopan unionia kohtaan tuoreen Eurobarometrin mukaan. Suomalaiset ovat lähes kaikilla mittareilla kolmen kriittisimmän ja epäileväisimmän EU-jäsenvaltion (27) joukossa. Tulokset ovat mielenkiintoiset, sillä seuraaviin eurovaaleihin on aikaa noin puoli vuotta.

Puolueet etsivät kissojen ja koirien kanssa sopivia ehdokkaita. Kun koko maa on vaalipiirinä, pitäisi ehdokkaiden olla joko politiikan tai julkisuuden valtakunnallisia nimiä. Niin, politiikan huippunimien lisäksi suotavia ehdokkaita ovat karismaattiset ja tunnetut julkkikset.

Ongelma ovat vain jälleen kerran ne pahuksen äänestäjät. Ne kun eivät syystä tai toisesta satu innostumaan vaaleista. Kiinnostus on samaa luokkaa kuin seurakuntavaaleissa eli vain joka kolmas jaksaa raahautua äänestämään. Kiinnostus on täysin toista luokkkaa kuin presidentti-, eduskunta- tai kuntavaaleissa.  Eurovaaleissa äänestetään jonkinlaisesta velvollisuuden tunteesta, ei vaikuttamisen halusta. 

Mihin vähäinen into perustuu?  Toveri Stalin voivotteli aikoinaan "suomalaisten olevan harvinaisen itsepäistä kansaa, joihin ei voi takoa järkeä kuin moukarilla". Totta. Suomalaiset ovat lähes kaikkien  tutkimusten mukaan poikkeuksellisen EU -skeptisiä tai vähintään varauksellisia EU-kansalaisia. Timo Soinin lausahdukset "missä EU, siellä ongelma" uppoavat poikkeuksellisen hyvin suomalaiseen maaperään. Kaikki tutkimukset vahvistavat samaa kieltä. Tuore Eurobarometri-tutkimus (2008) tiivistää karusti suomalaista ilmapiiriä kuvaavan epäluulon. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä noin 30 000 henkilöä eri EU-maissa.  

Kuten todettua, Eurobarometrin mukaan yli puolet suomalaisista pitää europarlamenttia tehottomana, vieraana, itseriittoisena ja epädemokraattisena. Neljä adjektiivia kertovat olennaisen. 27 EU-maan joukossa suomalaiset olivat jokaisessa em. kohdassa TOP 3 -listalla varauksellisimman ja kriittisimmän kansankunnan joukossa. Tulos kertoo selkeästi missä mennään.   

Suomen kriittisyyttä alleviivaa se, että samanaikaisesti neljä viidestä suomalaisesta pitää niin Suomen kuin Euroopan taloudellista tilannetta hyvänä. Ero muihin EU-maihin on tältä osin huikea. Suomen kriittinen asenne ei siis perustu taloudelliseen tilanteeseen, vaan johonkin aivan muuhun. 

Kuka osaa kertoa ja selittää ymmärrettävästi, mitä on tämä muu? Historiasta kumpuavaa luontaista epäluuloa ja pelkoa vierasta kohtaan vai tervettä kriittisyyttä?

Fakta on se, että joka toisen  (48%) suomalaisen mielestä EU-jäsenyys on hyvä asia. Hieman suurempi osa meistä (57 %) on sitä mieltä, että olemme hyötyneet jäsenyydestä, mutta vain joka kolmannella  (28 %) on myönteinen vaikutelma EU:sta. Muissa EU-maissa sentään lähes puolella (45 %) on myönteinen vaikutelma unionista.

Suomalaiset ovat tunnetusti erittäin instituutiouskovaisia. Tämä pätee ilmeisesti vain kansallisiin instituutioihin, kuten poliisiin, armeijaan, eduskuntaan jne. Nimittäin EU-parlamenttiin luottaa 59 % ja komissioon 57 %. EKP eli Euroopan keskuspankki saa sentään vahvan 72 %:in kannatuksen. Luvut ovat merkittävästi alhaisimpia kuin vastaavien kansallisten toimielimien kohdalla. Lohdullista saattaa olla se, että suomalaisten luottamus on noussut jonkin verran aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna ja muiden EU-maiden vähentynyt.

EU nähdään maassamme oletettavasti ensisijaisesti taloudellisten intressien ja siitä saatavan kansallisen hyödyn näkökulmasta. Eurobarometrin mukaan EU:n tärkeimpänä tavoitteena on suomalaisten mukaan talouden kehittäminen ja vauhdittaminen. Vasta tämän jälkeen tulee rauhan ja vakauden ylläpitäminen. Isoista tavoitteista on vaikea olla eri mieltä, mutta miten käy näiden eurovaalien äänestysinnon kanssa?

Matka lienee pitkä ja kivinen, sillä vain 2 % suomalaisista tiesi kesäkuussa valittavan uudet edustajat europarlamenttiin.


  

 

Admin · 144 lukukertaa · 1 kommentti
Tammi112009

Kulttuuri ja luovuus
Kirjoitin muutama viikko sitten OECD:n raportista, jossa ryhmiteltiin erilaisia kaupunkityyppejä. Raportin yksi viidestä ryhmästä oli ns. uudistuneen teollisuuskeskukset. Raportin näkökulma oli globaali, jonka vuoksi tyypittely ei täysin sovi suomalaisten kaupunkien tyypittelyyn, mutta antaa kuitenkin hyvän kuvan muutoksen edellyttämistä vaatimuksista. Nostin esimerkiksi Bilbaon kaupungin.

Jatkan vielä hieman aiheen käsittelyä.

Porilaisesta näkökulmasta mielenkiintoisinta on se, millainen muutos- ja uusiutumisprosessi tarvitaan taantuvasta teollisuuskeskuksesta uusiutuneeseen teollisuuskeskukseen. Mitä muutoksen käynnistyminen edellyttää? Kenen pitää käynnistää muutos ja millä tavalla?

Pori taantuvan teollisuuskeskuksen arkkityyppi
Esimerkiksi Pori on malliesimerkki taantuvasta teollisuuskeskuksesta. Arkkityyppi. Samankaltainen kuin esimerkiksi Tampere, Oulu, Jyväskylä, Raahe, Kemi, Kotka, Lahti, Hanko jne. Osa em. kaupungeista on kyennyt uusiutumaan, suurin osa on vielä tavoittelemassa onnistumisia uusiutumisen perustaksi. 

Pori on kenties sopeutunut ja jopa osittain selviytynyt 1970-luvun puolivälissä alkaneesta rakennemuutoksesta. Sopeutuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaupunki olisi kyennyt omaehtoiseen uusiutumiseen.

Tässä tilanteessa, Porin uusiutuminen on välttämätön pakko, ei vaihtoehto. Sis jos sellaiset asiat kuin väestön-, talouden-, tuotannon-tai osaamisenkasvu halutaan nostaa tulevaisuuden tavoitteeksi. Ellei, niin uusiutuminen ei ole välttämätöntä, vaan silloin voidaan olla tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen ja tyytyä vaatimattomampaan elämäntyyliin. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia.

Porin palauttaminen kartalle
Jos ja kun Pori halutaan palauttaa KASVUkeskukseksi Suomen kartalle, on kaiken perusta kyvyssä uusitua ja profiloitua. Iso kysymys on, onko Porin kokoisen noin 120 000 ihmisen kaupunkiseudun mahdollista uusiutua kulttuurivetoisesti? Voidaanko Poria verrata tässä suhteessa sellaisiin eurooppalaisiin uusiutuneisiin teollisuuskeskuksiin kuin juuri Bilbao, Bradford, Birmingham, Glasgow, Rotterdam jne. Kaikki em. kaupungit ovat paljon suurempia väkiluvultaan kuin Porin kaupunkiseutu. Toisaalta eikö kasvun perusperiaatteet ole kuitenkin samanlaisia pienemmässäkin mittakaavassa? Mitä seuraisi, jos kulttuuritoiminnot muodostaisivat Porin kaupunkiseudun strategisen kehittämistyön perustan?

Kulttuurin avulla voitaisiin takuuvarmasti korjata alueen imagoa ja mainetta. Kulttuuripalveluiden kasvu taas auttaisi elinkeino- ja toimialarakenteen monipuolistamista. Merkittävää kokoluokkaa olevat kulttuuri-investoinnit saattaisivat jopa välillisesti olla merkittävämpiä kuin perinteiset kone-, laite- ja rakennusinvestoinnit. Pitkällä aikavälillä tämä korostuisi.
 
Kulttuuriin panostaminen=lisää kävijöitä
Kaava on yksinkertainen. Uskottava kulttuurikohde lisää matkailijoita ja turisteja. Se taas luo uusia työpaikkoja ja vaikuttaa positiivisesti aluetalouteen. Mitä enemmän festivaaleja, näyttelyitä, bändejä, orkestereita, gallerioita, museoita, tapahtumia, teatteria yms. kulttuuritapahtumia, sitä enemmän vierailijoita, tutustujia, kävijöitä ja vierailijoita...ja sitä enemmän rahaa.

Millaiset teokset pysäyttävät? Isojen kulttuurikohteiden arkkitehtuuri, isot festivaalit, megatähtien vierailut, museioiden näyttelyt jne. Porissa on purkamisvimmankin  jälkeen säilynyt upeita rakennuksia. Hyviä esimerkkejä ovat taidemuseo, teatteri, Hotelli Otava, Puuvillatehdas jne. Noormarkussa Villa Mairea. Eurajoella Vuojoen kartano.

Kymmenen "Dorista"
Mutta pienikin voi olla kaunista. Otetaan esimerkiksi Huittisten keskustassa oleva naivistinen Doris -teos. Jokaien muistaa kerran nähtyään kyseisen naisenkuvatuksen. Entä jos Porissa olisi eri puolilla kaupunkia vaikka kymmenen "Dorista"? Tai Arvid Saarisen kivimiestä. Tai mitä tahansa, joka pysäyttää ja saa ihmiset ihmettelemään, töllistelemään ja jopa paheksumaan. Toriparlamentti pysäyttää niin porilaiset kuin ulkopaikkakuntalaiset. Saman tekee uusi Lempi-teos Rosenlew-museon edessä. Näitä lisää.

Tulevaisuudessa kulttuurielämykset saaat entistä suuremman painoarvon. Ne ovat yhtä takuuvarma megatrendi kuin esimerkiksi eettiset kysymykset tai yhteinen huoli ympäristöstä. Porin kaupunkiseudulla jos missä, kulttuuria ja luovuutta kannattaa käyttää de-industrialisaation haittavaikutusten lieventäjänä ja imagon palauttajana.

Kulttuuri-imago voi toimia parhaimmillaan kaupunkien uudelleensyntymisen ja dynaamisuuden symboleina. Euroopassa on useita tällaisia menestystarinoita, joita kannattaa hyödyntää soveltuvin osin vertailukehittämisen kohteena.

Omaleimaisuus ja paikallisuus
Kaikesta huolimatta tärkeintä on kuitenkin kaikessa muutoksessa, että uusiutuminen ja uudistuminen perustuvat alueen omaleimaisuuden ja paikallisen identiteetin hyödyntämiseen. Profiloituminen ei voi perustua ulkoa tuotuun ja historiattomuuteen.  

Muutama esimerkki lopuksi Kirsi Sutisen (2008) julkaisusta:

- Limerick Irlannissa: Uusiutumisprosessin kärkenä paikallinen runous, musiikki, laulu ja tanssi. Kulttuurin pääteemat on kytketty alueella asuneisiin merkkihenkilöihin, joiden julkisuusarvon avulla on muokattu niin alueen korkeakoulujen kuin paikallisten pubien imagoa.

-Newcastle pohjois-Englannissa: Uusitumisprosessin kärkenä on ollut fyysisen ja sosiaalisen ympäristön parantaminen, elinympäristön kohentaminen ja osaamisintensiivisyyden kasvattaminen. Vahva työväenluokkainen identiteetti on pyritty säilyttämään. Jalkapallo keskeisessä roolissa kotiseutuidentiteetissä. Alueen homogeenisyys rasite, sillä se hidastaa halua ja kyvykkyyttä muutokseen. Muutos kohti eurooppalaista kulttuurikaupunkia kuitenkin käynnissä.

-Dortmund Saksassa: Ruhrin sydänmailla olevien taantuvien teollisuuskeskusten malliesimerkki. Matkalla kohti kulttuurikeidasta. Väestönkehitys kääntynyt kasvuun. Ruostevyöhykkeen maine ja perintö seuraavat, vaikka alueella on ollut pitkään käynnissä merkittävä uudistuminen. Panostanut erityisesti osaamiseen ja luovuuteen. EU:n rakennerahastoresurssien ja komission suorahakuohjelmien tehokas hyödyntäminen.
   



 


Admin · 178 lukukertaa · 2 kommenttia
Tammi052009

Netti arjessa

Tilastokeskuksen (2007) julkaiseman käyttäjätutkimuksen mukaan jo neljä viidestä suomalaisesta käyttää nettiä säännöllisesti. Esimerkiksi opiskelijoista 99 %, työssä käyvistä 90 % ja eläkeläisistäkin 37 %. Hurjia lukuja!

Sulakkeen johtavan suunnittelijan Sulka Haron mukaan Facebookilla on kuukausittain 132 miljoonaa käyntiä, My Spacessa 117 miljoonaa, Habbo Hotellissa 10 miljoonaa ja vaikkapa IRC-galleriassa 0,5 miljoonaa.

Elokuvat, musiikki, TV, pelit ja yleensä viihde hankintaan yhä usemmin on Line -periaatteella netistä. Tiedonvälityksessä korostuu kansalaisjournalismi, kun kuka tahansa voi napata kännykkäkameralla "lukijan kuvan" ja käyttäjät tuottavat enemmän ja enemmän myös sisältöjä.

Netti on toisen sanoen jo suuren enemmistön normaalia ja jokapäiväistä sosiaalista arkea. 
 
Mielenkiintoinen kysymys on, ketkä eivät käytä nettiä? Millaisia ihmisiä tai ryhmiä ovat ne, jotka ovat jääneet tai jättäytyneet "nettimaailman" ulkopuolelle? Kansallisella tasolla kyse on varsin pienistä ryhmistä, mutta globaalilla tasolla suuri enemmistö maailman ihmisistä on nopean kehityksen ulkopuolella.

Paradoksi piilee siinä, että mahdollisuudet ovat rajattomat niille joille on annettu mahdollisuudet eli länsimäisen kulttuurin edustajille.

Mika Mannermaan vision mukaan yksi tulevaisuuden ilmiö netin suhteen on ns. Bottom Up -internet. Toisin sanoen käyttäjälähtöiset ja vuorovaikuitteiset  blogit, wikit, verkkoyhteisöt, hakukoneet, keskustelufoorumit, videot jne. palauttavat "vallan takaisin ihmisille".

Tai ainakin vähintään illuusion vallan tunteesta ja vaikuttamisen mahdollisuudesta.

Hyvästä esimerkistä käy YouTuben voima: joka ainoa päivä ladataan jo 100 miljonaa videota! Se ei voi olla vaikuttamatta minkä tahansa asian tai ilmiön ymmärtämiseen. Esimerkiksi Israelin Gaza-konfliktissa ilmestyi verkkoon välittömästi kymmeniä molempien osapuolien tekemiä propagandavideoita. Tämä kehitys jatkuu. Sana ja kuva muuttuvat yhdeksi.

Sosiaalisen median (esim. Facebook, My Space, Linked In, IRC-galleria, hakukoneet, Flickr, YouTube, Habbo, Second Life jne.) mahdollisuudet avaavat periaatteessa rajattoman -ajasta ja paikasta riippumattoman- mahdollisuuden maailman tietovarastoihin. Virtuaalimaailma muuttuu vuosi vuodelta enemmän reaalimaailmaksi. Langaton tiedonsiirto yhdistää uusia ja uusia asioita.

Haasteeksi muuttuu eräänlainen hallitsemattomuuden tunne. Langaton tiedonsiirto yhtäältä helpottaa arkea ja toisaalta tekee sen entistä monimutkaisemmaksi. Kehityksessä pysyy mukana vain olemalla ja vaikuttamalla itse siihen. Sivuun ei voi hypätä, ellei halua jättäytyä vapaaehtoisesti yhteiskunnan ulkopuolelle. Kyse on tällöin rankasta valinnasta. Osa yksilöistä ja ryhmistä murentuu väistämättä kehityksen jalkoihin. Perinteiset sosiaalisen syrjäytymisen ratkaisut eivät ole näiden ryhmien kohdalla ratkaistavissa lisäämällä työtä tai tulonsiirtoja. 


Admin · 138 lukukertaa · 1 kommentti

1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava sivu